AJANKOHTAISTA

Nykyinen, uudella lailla kumottava, laki tuli voimaan elokuussa 1990, minkä jälkeen siihen on tehty lukuisia muutoksia. Kuten lainsäädännössä yleensäkin, muutoksilla on korjattu alkuperäisessä laissa havaittuja epäkohtia ja vastattu vuosien vieriessä esiin nousseisiin kehittämistarpeisiin. Loputtomiin tällä tiellä ei kuitenkaan voitu jatkaa, sillä muutosten lukuisuus tekee laista kuin laista lopulta sekavan ja tarvitaan kokonaisvaltaisempi remontti.

Uudistus on tehty ennen kaikkea asukkaiden eduksi. Hallitusohjelman mukaan tavoitteena oli parantaa asumisoikeusasumisen kohtuuhintaisuutta ja läpinäkyvyyttä, uudistaa asukasvalintaa ja tarjota asukkaille entistä paremmat vaikutusmahdollisuudet. Miten hyvin kaikessa tässä onnistuttiin, sen vasta aika näyttää, mutta ainekset onnistumiseen vaikuttavat hyviltä.

Totta kai uuteen lakiin jäi myös parantamisen varaa, sillä lainsäädäntö syntyy säännönmukaisesti kompromissien kautta, ja erilaisia lakiteknisiä lapsuksiakin säädösteksteihin tuppaa jäämään. Uskonkin, että varsin todennäköisesti ensimmäisten muutosten valmistelu alkaa jo ennen uuden asolain voimaantuloa.

Asunnon tarvitsijoiden kannalta tärkeimmät uudistukset koskevat järjestysnumeroita ja asukasvalintaprosessia. Järjestysnumerot, joilla asuntoja haetaan, ovat jatkossa valtakunnallisia ja määräaikaisia, eikä samalla henkilöllä voi olla voimassa useampia kuin yksi numero kerrallaan. Asukasvalinta keskitetään asumisoikeusyhteisöille ja koko asukasvalintaprosessia virtaviivaistetaan. Näiden muutosten myötä ajankohtaisessa asunnon tarpeessa olevat hakijat löytävät itselleen uuden kodin aiempaa varmemmin ja nopeammin.

Toki asukasvalinnan nopeutuminen vaikuttaa myös jo asukkaina olevien hyväksi. Se vähentää asuntojen tyhjäkäyttöä ja siitä aiheutuvaa käyttövastikkeiden korotuspainetta, ja tukee siten asoasumisen kohtuuhintaisuutta.

Eduskunta katsoi hallituksen esityksestä poiketen asukasvalinnan hoitamisen julkiseksi hallintotehtäväksi. Tästä seuraa yhteisöille velvoite noudattaa valintaprosessissa ns. hallinnon yleislakeja. Eduskunnassa lakiin myös lisättiin asukasvalintoihin liittyvä henkilökohtainen virkavastuu. Nämä asiat haastavat jossain määrin asoyhteisöjä, mutta se on pieni hinta asukasvalintojen nopeutumisesta.

Järjestysnumeron muuttuminen pääosin kuntakohtaisesta valtakunnalliseksi mahdollistaa aiempaa sujuvamman muuttamisen työn perässä paikkakunnalta toiselle. Tämä usein peräänkuulutettava työvoiman liikkuvuuden paraneminen on koko kansantalouden kannalta varsin myönteinen asia.

Näen lain vahvistavan asukkaiden vaikutusmahdollisuuksia monella tasolla ja tavalla. Oman kohteen asioiden lisäksi koko omistajayhteisön asiat ovat jatkossa entistä paremmin asukkaiden vaikutettavissa, kun yhteisökohtainen yhteistyöelin tulee pakolliseksi ja asukkaiden edustus hallituksessa kasvaa.

Kohde- ja yhteisötason vaikuttamismahdollisuuksien parantamisen lisäksi uusi laki avaa asukkaille aivan uuden vaikuttamisen tason. Asumisoikeusasioiden kehittämistä varten perustetaan valtakunnallinen asumisoikeusasioiden neuvottelukunta. Hieman vanhahtavasti nimetyn elimen asettaa ympäristöministeriö, ja sen jäseniksi tulee asoyhteisöjen ja -yhdistysten sekä asumisoikeuden haltijoiden edustajia. Lisäksi neuvottelukuntaan voi osallistua edustajia ympäristöministeriöstä ja valvovista viranomaisista ARAsta ja Valtiokonttorista. Vaikka viranomaisten edustajia neuvottelukuntaan ei lain mukaan välttämättä tarvitsekaan nimetä, se on sekä erittäin toivottavaa että todennäköistä.

Osallistumalla aktiivisesti neuvottelukunnan toimintaan asukkaat ovat mukana kehittämässä koko asumisoikeusjärjestelmää. Tähän asti järjestelmän kehittämiseen osallistuminen on ollut lähinnä enemmän tai vähemmän satunnaisten lausuntojen ja julkisten puheenvuorojen varassa.

Toivon vahvasti, että neuvottelukunta voisi olla lääke myös siihen luottamuspulaan, joka asumisoikeusalalla on tunnistettavissa. Osa asukkaista katsoo, että asumisoikeusyhteisöt eivät aidosti noudata yleishyödyllisyysperiaatetta, vaan toimivat tilaisuuden tullen ketunhäntä kainalossa. Tämä epäluottamus ei kohdistu yksin omistajayhteisöihin, vaan myös niitä valvoviin viranomaisiin. Valvonta koetaan tehottomaksi ja mahdollisesti havaittuihin epäkohtiin puuttuminen ponnettomaksi. Järjestelmän kehittämisen edellyttämän avoimen vuoropuhelun käyminen neuvottelukunnan tarjoamalla foorumilla voi olla se viisastenkivi, jolla tämä luottamuspula korjataan.

Hallitusohjelman tavoittelemaa läpinäkyvyyttä palvelee asukkaiden entistä laajempi tiedonsaantioikeus asokohteen ja koko asoyhteisön asioista. Uuden lain mukaan yhteisöllä on muun muassa varsin laaja ja tiukasti sanktioitu oma-aloitteinen velvollisuus tiedottaa asumisoikeuden haltijoille ja asukashallinnon toimielimille asioista, joilla voi olla merkitystä lain mukaisten oikeuksien käyttämisessä. Läpinäkyvyyden vahvistaminen on arvo sinänsä, kun puhutaan valtion tukemia asuntoja omistavien yleishyödyllisten yhteisöjen toiminnasta. Sen lisäksi asukkaiden tiedonsaantioikeus on välttämätön tehokkaan vaikuttamisen kannalta, sillä ilman tietoa ei voi vaikuttaa.

Erittäin tervetullut ja periaatteellisesti tärkeä on uuden lain 4 §:ään otettu maininta, jonka mukaan valtion tukeman asumisoikeustalon omistajana voi olla vain sellainen yhteisö, jonka tavoitteena on asukkaiden hyvät ja turvalliset asuinolot kohtuullisin kustannuksin. Tämä lainkohta kiteyttää yleishyödyllisen toiminnan idean, kun puhutaan asuntojen tarjoamisesta. Vaikka se kuulostaa juhlapuheelta, sen merkitystä myös käytännössä korostaa lain 95 §, jonka mukaan asoyhteisön toimintakertomuksessa on annettava tiedot 4 §:ssä säädetystä toiminnan tarkoituksen toteutumisesta.

Merkittävin puute muuten varsin hyvään lakiin syntyi, kun eduskuntakäsittelyssä laista poistettiin mahdollisuus vapauttaa vajaakäytöllä oleva asokohde käyttö- ja luovutusrajoituksista. Tyhjillään olevista asunnoista aiheutuvat menot joudutaan kattamaan omistajayhteisön muissa asunnoissa asuvilta asumisoikeuden haltijoilta perittävillä käyttövastikkeilla. Mahdollisuus rajoituksista vapauttamiseen olisikin ollut toivottava uudistus asumisen kohtuuhintaisuuden kannalta. Ratkaisun taustalla oli perustuslakivaliokunnan kannanotto, jonka mukaan vajaakäyttö ei vielä ole kärjistynyt niin, että se uhkaisi asumisoikeusyhteisöjen toimintaedellytyksiä. Tulkitsen perustuslakivaliokunnan kannanottoa niin, että asiaan on mahdollista tulevaisuudessa palata, jos tilanne huononee.

Kaiken kaikkiaan uusi asolaki on onnistunut kokonaisuus, joka monessa suhteessa parantaa asojärjestelmää. Ja parantaa sitä ennen kaikkea asukkaiden eduksi.

Jari Riskilä
toimitusjohtaja
Asuntosäätiön Asumisoikeus Oy